Edelleen loppusuoralla painetaan ja nyt karisee kilojen sijaan enää grammat, mutta hyvä! Painan nyt 14,3kg vähemmän kuin ensimmäisenä Tranining Camp – päivänä. Tämän jakson keskivaiheilla olin varma, että menetetyt kilot tulevat vauhdilla takaisin, kunhan Camp loppuu, mutta nyt mieli on muuttunut. Haluan ehdottomasti pysyä kiinteässä kunnossa, mutta tosiaan kuten jo edellä mainitsin lisätä vain hieman massaa. Näin hoikassa kunnossa olen ollut viimeksi armeijan aikaan, eikä olo ole nyt aivan kotoisa omassa kropassa. Pidän siitä, että lihakset erottuvat nyt hyvin (sitä ei armeija-aikana tapahtunut) ja erityisesti salitreenien jälkeen olo on loistava ja peilin edessä viihtyy.

Kaikki tarjotut lisäravinteet toimivat kohdallani kiitettävästi, pidän mausta ja vaikutuksista. Tulevaisuutta silmälläpitäen myös hinta-laatu – suhde on kohdallaan. Camp-kärvistelyni ja siitä seuranneet  muutokset ovat inspiroineet muutamia tuttavianikin elämäntaparemonttiin. Esimerkiksi kaksi kaveriani ovat vaihtaneet Mass Nutrition  -tuotteisiin ja ylistävät makua, edullista hintaa ja laatua. Muutama tuttu on aloittanut myös treenaamisen ja dieetin samalla ohjelmalla millä itse olen ja mikä on Mass.fi –sivuilta saatavilla. Tiheä ateriarytmi ja ruokamäärät ovat herättäneet kysymyksiä. Lisäksi moni on ihmetellyt, että enkö viikonloppuisin syö mitään muuta ja eikö alkoholi ole sallittua. Minä syön vain mitä ohjelmassa on. Viikonloppumässäilyllä voi pilata koko viikon työn.

Mässäilystä ja työnpilaamisesta puheenollen kävin itsekin repsahtamassa risteilyllä. Nykyinen työnantajani tarjosi työntekijöilleen Ruotsin risteilyn ja pääsin mukaan. Siellä odotetusti, mutta hallitusti repsahdin. Onneksi hyttikaverikseni sain rauhallista seuraa eikä meno yltynyt liikaa. Buffeteissa söin sitä mitä yleensäkin, tietenkin rasvaisempana versiona ja enemmän. Hyttiin oli pakko kantaa myös vähän evästä taskuihin jemmattuna. Jos kuitenkin päättää kantaa kananmunia taskuissa koko illan kuten allekirjoittanut, kannattaa ne kääriä johonkin. Tai varata ainakin vaihtohousut, kuten allekirjoittanut.

Ensimmäisenä iltana ei juuri tullut nautittua märkää, mutta toisena iltana meni useampi pullo terävää. Säikähdin kun maanantaiaamuna pääsin taas vaa’alle ja kiloja oli kertynyt kahden ja puolen päivän aikana kolme. Eli tosiaan viikonloppuna voi pilata pitkänkin työn ja alkoholissa on valtava määrä kaloreita! Tosin onneksi painosta tuntui olevan suurin osa krapulaista pöhötystä, joka karisi muutamassa päivässä, kun palasin takaisin ruotuun.

Tänä aamuna puolitoista viikkoa risteilystä vaaka näytti tämmöstä:

Tällaisesta tilasta lähdettiin loppukirrrrrraukselle:

Olen ollut tyytyväinen itseeni Trainin Campin aikana. Tietysti olen valittanut välillä ja haikaillut hiilariherkkujen perään sekä kiukutellut nälissäni. Mutta lähes koko Campin ajan olen kuuliaisesti seurannut ohjelmaa ja nauttinut treeneistä! Mä oon (lähes) eläin beibi!

Campin aikana henki on ollut hyvä ja kannustava, tiimi on toiminut. Kotona on kokki, joka huolehtii että ravintopuoli on sitä mitä ohjelmassa määrätään ja seuraavan päivän safkat odottavat nätisti rasioissa, ympärillä on sukulaisia ja kavereita jotka jaksavat tukea ja lähtevät mukaan salille piristämään treenejä. Mieltä lämmittää, kun ympäristö huomaa tapahtuneet muutokset sekä ajattelussani (puheiden kautta luulen, ei siis telepaattisesti) että kehonkuvassa. Kehut lämmittävät mieltä ja synttärilahjaksi sain terveyteen ja ravintoon liittyvää kirjallisuutta sekä lahjakortin urheiluliikkeeseen. Helppoa tämä ei ole kuitenkaan ollut ja suosittelen jokaista joka haluaa pitsalautasensa takaa irvailla ja neuvoa, kokeilemaan tiukkaa dieettiä ja treeniohjelmaa ensin itse!  Vaikeinta on näläntunne ja elämän rytmittäminen kodin, työn, treenaamisen ja syömisen ympärille. Mutta kaikkeen tottuu ja kun Camp loppuu, niin tuskinpa se sipsipussi aukeaa sittenkään, vaikka aluksi kovasti himottikin.

Kohti rantakuntoa veljet ja sisaret!

Esa

toukokuu 17, 2012
Kategoriat: Misc . . Kirjoittaja: esekhiel . Kommentteja: 1 kommentti

Viimeisten puristusten aika!

Loppusuora on alkanut ja ajatukset alkavat kääntyä jo hieman tulevaan. Ruokavalio on ollut tosi tiukka ja tarkka Campin aikana ja nyt kun loppu häämöttää, niin mielessä alkavat kummitella riisi, leipä ja ehkä herkutkin…

Paino on tippunut suunnitellusti ja se näkyy kropassakin. Kun vaakalukema alkoi näyttää alle 100kg oma olo alkoi olla hieman liiankin kuivakka. Kun Camp päättyy, niin aion aloittaa hallitun massakauden. Siinä onkin suunnittelemista miten saada hieman lisää massaa ja säilyttää kuitenkin muun muassa sama lihasten erottuvuus, mikä nyt on.

Todistusaineistoa Töölö Gymiltä

Treenit on luistaneet hyvin. Viime perjantaina käytiin Timin kanssa kimppatreeneissä Töölö Gymilla ja oli huippua! Oli mahtavaa treenata kaverin kanssa ja vielä sellaisen, joka tietää täsmälleen mitä itsellä on tällä hetkellä meneillään. Salikäynnit ovat viimeaikoina muuten olleet melko yksinäisiä, koska ehdin salille melko myöhään illalla. Vauvan kanssa tulee puuhattua ensin sen hereillä olo aika ja treenaamaan malttaa lähteä vasta ja kun minijätkä nukkuu. Onneksi pienet käy ajoissa unille! Kaverin kanssa treenaaminen tuo harjoitukseen potkua ihan uudella tavalla ja vaikka ohjelman lomassa tulee vähän juteltua, niin treeneissä on silti melko hyvä syke. Tosin myöhäisillan harjoituksissa vauhtia pitää yllä toive päästä ihmisten ajoissa nukkumaan. Salin jälkeen kun kuitenkin käy sen verran kierroksilla, että ei pariin tuntiin uni tule silmään. Viikonlopputreenit ovatkin parhaita, kun ehdin salille jo aamusta ja saan virtaa koko päiväksi! Viikonloppuna kaivelin jo omaa minisalia esiin takapihalla. Kun kelit alkaa lämmetä, niin on kiva päästä ulos pumppaamaan.

Kaukalopallokausi loppui vappuun ja nyt viikon raskain aerobinen puuttuu. Loppukaudella vähähiilarinen ruokavalio näkyi omassa jaksamisessa treeneissä ja peleissä. Kun polttoaineet on niukat, niin ei luistimetkaan liiku kovin vilkkaasti. Kausi ei muutenkaan mennyt aivan putkeen, mutta jäähypörssin ykköspaikan sentään voitin. Kaukalopallo ei ole kontaktilaji, mutta se on niin vaikeaa pitää mielessä…

Campin aikana on herännyt ihan uudenlainen kiinnostus kehonhuoltoon ja ruokavalioon. Erityisesti ravinnon vaikutus treeniin ja yleiseen hyvinvointiin on alkanut kiinnostaa. Saatanpa vielä perehtyä aiheeseen tarkemminkin. Nyt täytyy kaivella kaikki motivaatio- ja tarmovarat esiin ja vetää tää loppu niin täysillä kuin pystyy! Kun on parhaansa tehnyt ja kaikkensa antanut, niin lopussa kiitos seisoo. Sitten voi hyvillä mielin miettiä jo uusia haasteita!

Hyviä kevättreenejä!

Esa

toukokuu 3, 2012
Kategoriat: Misc . . Kirjoittaja: esekhiel . Kommentteja: Jätä kommentti

Tättärää!!

10,5kg tippunut lähtöpainosta.

Reilu viikko sitten Markus muokkasi ruokavaliotani vähän, jotta saataisiin äijä täysin timmiin kuntoon. Hiilareita siis vähennettiin, wokkivihannekset vaihtuivat ananakseen ja klo viiden välipalaan kajottiin sen verran että banaani ja pähkinät vaihtuivat ruispalaksi kookosöljyllä. Nälkä on kova, mutta se ei meininkiä haittaa. Vyötärö kapenee entisestään ja suonet nousevat näkyville käsivarsiin ja olkapäihin. Vaikka nälkä onkin periaatteessa kurja olo, niin jotenkin sitä aina odottaa ruokailun jälkeen ja tarkkailee että koska se taas tulee. Palautusjuomankin hiilareita vähennettiin, nyt toinen mitallinen tuleekin whey –purkista.

Työt alkoivat taas miellyttävän loman jälkeen ja meininki on ollut positiivinen ja rento. Salilla kyllä väännetään naama rutussa hikilammikossa ja annetaan kaikki paukut että saa sarjat loppuun. Treenaminen ei ole juurikaan muuttunut Campin aikana. Olennainen osa on ollut että tällä treenaamisella luulisi työpainojen nousevan hieman enemmän, mutta kun ei. Älytön homma saada edes pienen pieni sormus lisää tankoon että saa sarjat loppuun.

Tänä viikonloppuna oltiinkin poikain kanssa studiolla äänittelemässä rokettirollia, josta todisteena muutama kuva. Onkin pitänyt vähän kiirettä että saatiin jätkien kanssa biisit äänityskuntoon ja senkin takia blogipäivitystä on saanut odotella.

Alussa sai laiskotellakkin, pientä poseerausta…

Sitten virittelyä

jätkät tilas perinteisesti pizzat kun ite otin vatsalaukun huutaessa kana-ananas… siis kanaa ja ananasta.

Lopussa kiitos seisoo.. Sunnuntaina viisut oli purkissa. Kiitos Jassi ja D-studio!

Täytyy kyllä loppuun todeta että kyllä kunnon haukkaritreeni peilin edessä on aina piristävää. Tänään tuli kiskottua niin että paita ei meinannu mennä päälle, mutta se taivaallinen olo treenin aikana ja varsinkin sen jälkeen saa unohtamaan kaikki nälkäkiukut ja väsymykset. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan siis ainakin tiistaista rinta/hauis -päivää ja treenaamaan täysillä kohti terveempää elämää ja timmimpää kroppaa.

Hyvää ja aurinkorikasta treeniä!

Esa

huhtikuu 17, 2012
Kategoriat: Misc . . Kirjoittaja: esekhiel . Kommentteja: 2 kommenttia

Nyt rupee tuntumaan ja ennenkaikkea näkymään tämä “kuihtuminen” kun rasvat palaa ja nesteet haihtuu. Seuraavaan blogiin vois jo laittaakin ennen- ja nyt-kuvaa että saa varmasti sen kuvan että homma toimii! Kuluneesta viikosta on jäänyt päällimmäisenä mieleen nuha/flunssa joka uusiutuikin sitten näppärästi, eikä ole ainakaan vielä hävinnyt täysin. On vaikea sanoa onko se nyt treenejä varsinaisesti haitannut, ainakaan painot eivät ole laskeneet. Ja mikä tärkeintä, mä kiinteydyn! Vähän ristiriitanen olo, kun on aina halunnut näyttää isolta, mutta nyt arvostan itse ainakin enemmän tämmöstä kuivempaa mallia. Toki palaute: “Ootpa sä laiha!” tai “Ootpa sä kuihtunu!” kirpasee vieläkin, mutta tiedän että kunhan saan rasvat pois ja lihakset näkyviin niin oma fiiliskin paranee koko ajan. Ja näin on jo käynytkin. Toisaalta välillä haluaisin tiuskia päivittelijöille, että en ole kuihtunut vaan kiinteytynyt!

Ruokavalio ja ruokailu on kyllä ollut vaikeinta Trainin Campin aikana. Nälkä ja varsinkin kanssatreenajien (NRJ:n Anssi ja Ulla) jatkuva herkuttelu on tuntunu kyllä pahalta. Toisaalta jäätelö, sipsit ja vaikka RIISTAKÄRISTYS!!! ovat kyllä melkosen yliarvostettua ja luotaantyöntävää ravintoa. Hyi!

Töiden puolesta olen saanut olla hieman lomalla, ensimmäistä kertaa useaan vuoteen. On ollut hienoa päästä salille ruuhkattomaan aikaan ja ehtiä viettää kunnolla aikaa pojan ja vaimon kanssa. Pikkujätkä vaan kasvaa ja napakoituu, mutta ei siitä mulle puntiksi ole, kun oma kunto kasvaa nopeammin. Lomalla on ehtinyt normitreenin lisäksi harrastaa kaikenlaista hyötyliikuntaa; vauvannostelun lisäksi luontokin on järjestänyt vähän puuhaa ja kevään kunniaksi on saanut häärätä lumitöissäkin vielä. Tietty aika kiire on aina kolaamaan, ettei se ehdi sulaa pois. Lomaviikot lähestyy loppuaan ja vielä olis muutamia kotihommia kesken. Mahtavaa, kun treeni kulkee, kevät lähestyy ja virtaa riittää!!

Kiinteytyen kohti kevättä

Esa

huhtikuu 3, 2012
Kategoriat: Misc . . Kirjoittaja: esekhiel . Kommentteja: 2 kommenttia

Taas on yksi viikko lusittu. Salilla treenit on luistanut oikein hyvin, koko ajan pitää tehdä enemmän töitä sen eteen että saa hien ja kunnon pumpin päälle. Pidän eniten tiistaisesta rintatreenistä. Siinä oikein tuntee kuinka ylimääräiset kilot valuvat hien mukana lattialle. Kaikkiin liikkeisiin keskittyminen ja puhtaus on tuonut todella paljon lisää mielenkiintoa treeniin. Ennen tätä kilpailua osa tekemisestäni oli melkoista heilumista ja huitomista.

Paino on tippunut, mutta hitaasti. Uutta ruokavaliota pukkaa ja odotankin jännityksellä mitä Markus onkaan  kehitellyt. Ruoan kanssa on välillä tökkinyt ja ollaankin vaimon kanssa kehitelty erilaisia tapoja valmistaa mätöt. Suurin ongelma on koostumus. Kylmät wokkivihannekset kera kylmän kalan tai kanan eivät aina saa kuolaa valumaan (töissä ei yleensä ole mahdollisuutta lämmittää ruokaa…), viikonloppuina onkin mahtavaa kun tehdään wokeista muussia tai keittoa ja lämpimänä lautaselta alas. Suurin pulma siis on lämmitysmahdollisuuksien uupuminen arkena.

Ah ja voih. Ensi viikolla on mahdollisuus lomailla tovi. Sarjakuvia onkin näin Korkkarin ja Tex Willerin kestotilaajalle jäänyt muutama numero lukaisematta ja nyt siihen aukeaa mahtava mahdollisuus. En ole itse ainakaan ikinä päässyt kunnolla kirjojen lukemisen makuun, niin olen sitten jatkanut pikkupoikana aloittamaani harrastusta kerätä Tex Willer- ja Korkeajännitys –sarjakuvalehtiä ja pokkareita. Luen mieluummin kirjaa, missä on kuvia…

Tämän innoittamana pakko laittaa pieni kuvakavalkaadi normipäivästä:

Aamulla herätään n. klo 5.30-5.50 riippuen onko aamulenkkiä. Mikäli aamulenkki on olen käynyt sen toisinaan meidän hevosvanhuksen kanssa, kun

koira lähti vihreämmille metsästysmaille.Tässä on ihana hevosvanhuksemme Dunaj alias “Tomppa”, jonka kanssa löntystellään pitkin maalaismaisemia.

Aamupunnituksen ja puuron jälkeen onkin aika lähteä töihin näyttämään pirteää naamaa ja harkittuja liikkeitä.

Muutaman ravintorikkaan aterian ja usean kirosanan saatteleman saavutuksen myötä pääsenkin salille treenaamaan!

TreeniiTreeniiTreenii!!

OHO!! Siis kovaa treenataan!!

Treenin jälkeen pääsee kotiin rauhoittumaan ja oli tuossa aikaa uusi kuvakin hankkia kaunistamaan näitäkin ruoskia.

Illalla onkin herkkuruokaa, mutta ennen sitä täytyy poika laittaa nukkumaan.

Perusarkipäiväni siis siinä kuvina. Paaaljon mielenkiintoisempi siis kuin että jos olisin kirjoittanut kaiken kuvissa näkyvän. Nyt vaan kovaa treenaamaan, että viimeiset kilot saadaan karistettua korresta pois.

Loppuun vielä loppuunkulutettu saliviisu, joka soi aina kun pitää tehdä tulosta

maaliskuu 24, 2012
Kategoriat: Misc . . Kirjoittaja: esekhiel . Kommentteja: Jätä kommentti

Melkoinen puolitoista viikkoa takana: Paino on tippunut reilusti! Lähtöpainosta 110,3kg on jäljellä 104,5kg. Ja jos olen ollenkaan enää kärryillä niin peliaikaa on reilusti yli puolet jäljellä. Tekisikin mieli hehkuttaa kuinka kovaa oon treenannut ja miten samalla kun paino tippuu, tulokset on saatu nousemaan. Kuitenkin kaikkea tätä kovaa treenausta ja niukkaa syömistä on varjostanut koko ajan työstressi ja elämänmuutoksista johtuvat erilaiset kiperät tilanteet. Päätin siis pitkän miettimisajan jälkeen yritykseni jatkavan vain yhden miehen tehoilla, omillani. Katson vaihtoehdot läpi ja jatkan uusiin seikkailuihin sillä rintamalla. Kiitos siis kaikille näistä vuosista, eritoten Jukka; mä vedän sulle serenaadin beibe!

Samalla kun huikeita uusia seikkailuja mietitään, surraan täällä myös meidän ihanaa koiraa, joka valitettavasti toistuvien pelkoaggressioiden takia jouduttiin lopettamaan eilen. Jään kaipaamaan vauhdikasta lenkki- ja jäljestyskaveria…

Kun kerran leikkiin ryhtyy, niin paljon voi tapahtua. Pienestä elämäntapamuutoksesta kasvoikin koko perhettä koskeva suuri remontti, josta olemme nyt innoissamme.

Salitreenit ja lenkit ovat saaneet aivan uutta puhtia nyt kun tulokset alkavat näkyä. Mä kiinteydyn! Vatsa litistyy! En olekaan painanut alle 105kg moneen vuoteen. Jos oikein muistan, intistä päästyäni painoin 97kg ja vuoden päästä siitä olin jo yli 105-kiloinen. Ruokailu on toiminut melko hyvin, kyllähän wok-vihanneksien toistuva pureskelu välillä tympäsee, mutta toisaalta taas puuro, pasta ja rahkavälipala uppoavat todella hyvin ja ilman mutinoita. Kaukalopallossa loppuvat paukut välillä kesken, varmaankin vähäisten hiilareiden takia, mutta muuten on kyllä jaksanut oikein loistavasti. Välipalat (paprika) eivät ole tuntuneet enää tarpeellisilta ja muutenkin en enää murjota ja äksyile nälissäni, kuten aikaisemmin saattoi välillä käydä.

Olen niiiiin lopen kyllästynyt salihengailijoihin, joista Timikin blogissaan mainitsi. Varsinkin aina niin ihanat teiniviikarit, jotka omivat penkin, smithin, erillispainoalueen ja koko “piiiip” PEILIN! Olen nyt varsinkin salilla melkoinen höyryjuna ja pyrin tekemään kaikki liikkeet mahdollisimman tiukalla intensiteetillä ja turhia löpisemättä. Toki, kun menee kysymään että: “teetkö tässä? Voinko tehdä välissä? Onko sulla tässä vielä kesken? Onko sulla nyt tukka hyvin?” niin pääsee varmasti omat suoritteensa tekemään, joten ihan täysin ei voi heitäkään lytätä tai käytöstään moittia. Kyllästyttää vaan moinen käytös, kun itse olen aikoinaan saanut tiukan koulutuksen salietikettiketistä tarkalta inttikaverilta.

Vaikka kaikki onkin muuttunut ja vielä näin lyhyessä ajassa, niin jotenkin olo on seesteinen ja tyytyväinen.

Hyvää treeniä kaikille ja miettikää juttuja

“Sitten koitti arki, jolloin päivät vain tulivat ja menivät, eivätkä he tienneet, että se oli elämää.”             Peter Lemarc

Esa

maaliskuu 14, 2012
Kategoriat: Misc . . Kirjoittaja: esekhiel . Kommentteja: Jätä kommentti

Mahtava fiilis! Flunssa on takanapäin, kilot karisee ja kroppa kiinteytyy. On todella hienoa huomata konkreettisia tuloksia ja samanaikaisesti nauttia hieman vaiheittain hermoa kiristävästä vuorokausirytmistä. Monien jojotusten jälkeen on nyt siis painoa pudonnut yli neljä kiloa ja hullunkiilto silmissä jatketaan täysiä kohti vielä ehkä hieman kaukaiselta tuntuvaa 100 kilon painotavoitetta.

Treeni lähti taudin jälkeen todella hyvin käyntiin, vaikkei salilla punnukset olekaan lisääntyneet dramaattisesti, on tullut silti olo että nyt mä teen jotain oikein. Ja kas, mikäs se masusta tänään pilkisti, pikkariikkinen vatsalihaksen piirtymä… ohhoh! Ja mikäs jalkapallon kokonen kasvain se oli käsivarteen kasvanu… no ei sentään, mutta olo oli kuin Wolverinellä konsanaan. Ainakin yhtä karvanen… naamasta…

Nyt loppu aamulenkeillä juoksemiset!! Kävelen nykyään. Ulkona on Hirrrwweeen liukasta ja ja ja ja ja Markus sano et se ei oo hyvä juttu.. siis polville ja kasvaville ja jo olemassa oleville lihaksille tällä ruokavaliolla. Ja se on hyvä, juokseminen onkin vähän päätöntä hommaa. Ja kohta kun lumet sulaa niin pääsee kävelemään kaskettomille poluille, kuunnellen Tinnittäviä Jässejä. Ainakin Markku Oinion mukaan.

Kaukalopallossa training campista on ollut todellista apua. Joukkueemme on hyvin vähälukuinen joten ennen jos halusi huilata hetken piti ottaa käytösrangaistus. Nykyään ei tarvitse huilia, mutta tavasta on päästävä eroon. Kaukalopallohan ei ole kontaktilaji, joten seuraavan kerran muistan kysyä takaapäin halaavalta herrasmieheltä onko hän tuomari, ennenkuin ryhdyn välittömiin toimenpiteisiin ja pääsen huomattavasti useampaan peliin kauden aikana.

Hetkinen, kohta pääsee syömään munia ja leikkelettä. Lempiateriani päivästä heti puuron jälkeen. En olisi ikinä kuvitellut pitäväni puurosta johon laitetaan kookosta ja raejuustoa, mutta kyllä uppoo ja niin uppoo tääkin äijä kohta sänkyyn kera jääkaapin saaliiden.

Hyvää treeniä!!!

Esa

maaliskuu 6, 2012
Kategoriat: Misc . . Kirjoittaja: esekhiel . Kommentteja: Jätä kommentti

Niin siinä sitten kävi että ensimmäisen kerran vuoteen flunssa iski juuri nyt. En ole sairastellut yleensä päivää tai kahta pidempään, mutta nyt olen ollut puolikuntoinen jo melkein viikon. Paino on noussut, vaikka limaa ja räkää tulee ulos kuin viimeistä päivää, eikä ruoka ole liiemmin maistunut. Vaikka olen kaikki ahtanutkin sisään, hieman tietysti pienentäen annoksia, kun ei liikkuminen ole ollut samaa luokkaa kuin terveenä. Henkisesti olen ollut flunssan vuoksi täysin romuna, kun tuntuu että joku on sabotoinut tiimalasin yläosaa, mistä hiekka on dramaattisesti hävinnyt ja aika vaan hupenee. Onneksi olo alkaa helpottaa ja kävinkin tänään jo aamusalilla aamupalan jälkeen. Täytyy sanoa, että vaikka en aamuihmisiä olekaan, niin kyllä päivä lähtee huikean hyvin käyntiin sopivalla treenillä. Ihan täysillä en vielä uskaltanut vetää, ettei tauti vaan saa taas yliotetta, mutta hiki lensi ja hyvä olohan siitä tuli. Nyt äkkiä terveeksi ja täysillä eteenpäin että saan rasvat kuriin, turhat nesteet pois ja kuntoa ylöspäin. Onneksi on vielä aikaa.

Ennen viime keskiviikkoa treeni kulki erittäin hyvin ja paino oli laskenut kolme kiloa lähdöstä. Paikatkin tuntuivat kiinteytyneen jo hieman ja salilla, lenkillä ja kaukalopallotreeneissä kunto tuntui nousseen hyvinkin reippaasti.

Huomenna toivottavasti olo on jo parhain ja tiukkaakin tiukempi rutistus kohti päämäärää pääsee jatkumaan.

Hyvää treeniä kaikille!!

Esa

helmikuu 28, 2012
Kategoriat: Misc . . Kirjoittaja: esekhiel . Kommentteja: Jätä kommentti

Reilu viikko takana dieettiä ja treeniä. Pieniä, kohtuullisilta tuntuvia nälänhetkiä on jatkuvasti ruokailujen välillä, mutta salitreeni kulkee loistavasti. Olen viettänyt helliä hetkiä alaselkäni kanssa selkäpäivän jäljiltä, otettuani ranneremmit käyttöön mavessa ja alataljassa. Ei lipsu, ei putoa, tuntuu juuuuuuri siellä missä pitääkin ja ai että kun se vaan nouseeeee!! Välillä täytyy näköjään vuosikaudet kartella jotain noinkin yksinkertaista apuvälinettä, kun joku joskus sano että “tosimiehet ei apuvälineitä tartte ….tana!!”  Eli kannattaa kokeilla ja muodostaa mielipiteet ammattilaisten avustuksella. Thanks Markus!

Nälänhetket ovat ehkä niitä vaikeimmin voitettavia haasteita koko leirillä. Ainakin toistaiseksi. Toki saanhan syödä paprikaa, tomaattia, kurkkua tms. niin paljon kuin napa vetää, ongelmaksi muodostuukin, että jopa (uskokaa tai älkää) kurkku voi alkaa maistua vedelle! Ihmeellistä! Niinpä toistaiseksi paprika on vetänyt voiton naposteltavien väliherkkujen kuninkaana.

Huomenna onkin kauppareissu edessä; viikon ruoat kerralla kaappiin. Viime kerralla suoriuduimme vaimoni kanssa oikein hyvin. Kaikki alle tunnissa, alle 50 euroa ja alle neljäsosa aletuotteita. Ja tässä siis minun dieetin viikon ruoat, ei paha.. Ennen meni kuitenkin jo jokapäiväiseen työsyömiseen se 6,90-10e/pvä. Saati sitten mitä kotona syötävät ateriat ja  pikkusuolaset, karkit, limpparit, jäätelöt… Oho, kuolasin näppikselle..

Aamulenkit kulkee uskollisen vetokoiran kanssa mainiosti, varsinkin kun puolen tunnin lumessakahluu juosten on otettu käyttöön. Pahimmillaan, tai siis parhaimmillaan, lunta voi olla jopa vyötäröön asti, joten Ilo-parka joutuu tosissaan töihin. Illasta riittääkin sitten kun käyn reippaan kävelyn ja kotiin päästyä lämmitän pastan ja nautin sen raakaluulta löyhkäävän karvanaaman tapittaessa väsyneenä sohvannurkasta.

Hyvää treeniä kaikille! Kommentoikaa ja jakakaa omia kokemuksia.

Esa

helmikuu 20, 2012
Kategoriat: Misc . . Kirjoittaja: esekhiel . Kommentteja: 3 kommenttia

Loistava fiilis jatkuu, huolimatta törkeistä hiilarivierotusoireista. Työkaverit on aina valmiita tarjoamaan pullakahveja ja nauramaan räkäsesti kun kieltäydyn kohteliaasti. Kummisetäni tosin lohdutti oireiden häviävän viikon kuluessa. Se on hienoa!! Vielä kun niksut loppuis joskus…! Ruokailu kellon tarkasti, säännöllisesti on ollut paikka paikoin  hämmentävää. Välillä tuntuu että justhan mä söin ja toisinaan taas on jo törkee nälkä ja kyttää kelloa epätoivoisena kokonainen paprika tai kurkku suussa. Parasta säännöllisyydessä on ehdottomasti ollut oman vireystilan paraneminen ja se energia jolla yhtäkkiä jaksaakin töissä ja kotona paljon enemmän eikä heti kotiin tultua romahdakaan telkkarin ääreen mussuttamaan karkkia tai perunalastuja.

Salitreeni on sujunut paremmin kuin aikoihin. Uudet tarkat liikeradat, liikkeet ja toistomäärät ovat pistäneet lihakset helliksi. Mahtavaa!! Salilla kuluu paljon vähemmän aikaa kuin ennen ja treeni on rajua ja hiki lentää. Tavoitteeni kun on saada orastava rasvamaha ja makkarat hävitettyä ennen ensi kesää ja näin tiputtaa painoa 10kg.

Tähän mennessä on nyt kaikki neljä eri salipäivää kierretty ja tämänpäiväinen jalkatreeni veti viimeisetkin mehut mennessään, todisteena mojova kuhmu, joka tuli kun päätin kotona tahtomattani siirtyä kerrosvälin kerien kolmoisslutsilla.

Harjoitteluuni kuuluu salin lisäksi siis myös aamulenkki, jonka juoksen virolaisen maahanmuuttokoirani kanssa. Virolaisen Ilo-tytön.. siis nartun.. leikatun.. pelastimme koiratarhalta virosta melkein kaksi vuotta sitten ja täysin tietämättöminä nimesimme sen vahingossa sen tulevan luonteen mukaansa. 30min lenkki ei juuri koiraa väsytä, joten käymme myös silloin tällöin juoksemassa umpihangessa iltaisin Rocky Balboa -hengessä.

Nyt onkin sitten iltaisen pastani aika, vihdoin!!

helmikuu 15, 2012
Kategoriat: Misc . . Kirjoittaja: esekhiel . Kommentteja: 2 kommenttia